etusivulle

Yksityisnäyttelyt

2025       Võeh Vennad, Tampere-maja, Tartto, Viro
2024       Voi veljet, ravintola Hima & Sali, Helsinki
2024       Ei kaikkea, Viakaapeli, Helsinki
2023       kuperakovera, Viakaapeli, Helsinki
2023 Kehyskertomuksia, mikrogalleria, Helsinki
2022       Taiteilija isolla teellä, ravintola Hima & Sali, Helsinki
2021       sivupoluilla, Kaapelitehtaan Konttorissa, Helsinki
2020       sivupoluilla, peltiseinä, Kaapelitehdas, Helsinki
2019       nostaa kissan hännän, galleria Rankka, WC, Helsinki
2018 Käki on laskeutunut, Käytävägalleria/Kaapelitehdas, Helsinki
2017       Helmikuu, Taidekeskus Ahjo, Joensuu
2015       Oman käden oikeus, Cafe Cavalier, Helsinki
2013       Kevät, Käytävägalleria/Kaapelitehdas, Helsinki
2011       Mun plesö, Taidejulistegalleria, Helsinki
2010       Oonko se minä?, Käytävägalleria/Kaapelitehdas, Helsinki
2009 Sisustustauluja pikkuporvaristolle, Lasipalatsin Näyttelytila, Helsinki
2007       Myrkar myndir/Maalautumia, gallerí Klaustur, Islanti
2006       Kuivataikinakysely, Aralis-galleria, Helsinki
2005       Teossofiaa, yhteisteoksia Jaana Lönnroosin kanssa, taidetila Munkki, Helsinki
2005       Silmävoimistelua, taidetila Munkki, Helsinki
2004       Stalinin palkinnot 2004, taidetila Munkki, Helsinki
2003       Alanko maalariksi, taidetila Munkki, Helsinki
2003       Kaleidoskopioita, taidetila Munkki, Helsinki
2003 Poliittinen taide, taidetila Munkki, Helsinki
2001 Flaskor, galleri blås & knåda, Tukholma
2000 Selvityksiä, Kluuvin galleria, Helsinki
1998       Näyttelylasia, Design Forum (näyteikkuna), Helsinki
1998       Umpimähkä, Savoy-teatteri, Helsinki
1997       Poistaen lisättyä, Baffin Books, Helsinki
1995 Kuukausi, Taideteollisuusmuseo, Helsinki
1994       Ved vinduet, Kulturfabrikken, Kööpenhamina
1994       Särkyvää Fragile, Suomen lasimuseo, Riihimäki
1993       Kirsu & säkä, Galleria Be'19, Helsinki
1991       Stereomonotypioita, Rikhardinkadun kirjasto, Helsinki
1991       Roskis-RytkönenTaideteollisuusmuseo, Helsinki
1990       Revalvaattori, Galleria Be'19, Helsinki
1990       Kuvataiteita Muotoilua, Galleria Be'19, Helsinki
1989       Lopputyönäyttely, galleria Varatie, Helsinki

Stalinin palkinnot 2004


Stalinin palkintoja ei ole jaettu yli puoleen vuosisataan.
Mikä voisi tänään olla hirmuhallitsijan nimeä kantavan palkinnon arvoinen?
Asetin kysymyksen: Mitkä asiat tänään kiusaavat ja haittaavat tavallisen ihmisen arkea?
Näyttelystä tuli kokonaistaideteos, jonka mottona on voimaa paremmasta arjesta.

Taustaksi lyhyt katsaus Staliniin ja Stalinin palkintoon.

Iosif Dzugasvili (1878 - 1953) otti itselleen terästä merkitsevän Stalin-nimen,
eikä turhaan - lasketaan kymmenien miljoonien ihmisten menettäneen henkensä hänen kovalla valtakaudellaan.
Lisäksi hirmuhallinto aiheutti mittaamattomia ruumiillisia ja henkisiä kärsimyksiä vielä useammille sekä Neuvostoliitossa, että muissa maissa.
Hänen valtakaudella Neuvostoliitto mm. hyökkäsi Suomeen.



Stalinin palkinto myönnettiin suurista tieteellisistä tai taiteellisista saavutuksista vuosina 1939 - 1955.
Palkitsemisen arvoiseksi katsottiin muun muassa tutkija, joka koulutti lehmät lypsämään rasvaisempaa maitoa juottamalla niille kermaa. (Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta vielä joitakin vuosia sitten lehmien teurasjätteistä tehtiin lehmille rehua kammottavin seurauksin.)

Vuoden 2004 pääpalkinto on menomatka Siperiaan, muut palkinnot kyseenalaista mainetta ja kunniaa.
Tällä kertaa palkitut valitsi itsevaltiaan ottein toiminut yksihenkinen raati.
Palkinnoille ylsivät ehdokkaat, jotka suurtekojen sijaan ovat tinkimättömällä ja pitkään jatkuneella toiminnallaan haitanneet tavallisten ihmisten elämää, ja siksi kykenisivät muuttumalla helpottamaan elämäämme. Palkinto on siis kannustin muuttumiseen.

Kaappauksia, itsemurhaiskuja, talousrikoksia, mäkihyppääjän pidätys, onnettomuuksia, paviaanien kuolemantuomio,... Huolestumme kaukaisista ja epätodellisistakin asioista.
Ihmisen arki on lähellä, todellista ja jokapäiväistä ja sen ongelmien korjaaminen antaa voimia kantaa paremmin muidenkin taakkoja.

Voimaa paremmasta arjesta!

Palkitut:

Stalinin pääpalkinto 2004 ruukkutillille



Ruukkutilliä myydään tuoreyrttinä hyvään hintaan. Suppilomaisessa myyntipakkauksessa kasvi pysyy ryhdikkäänä.
Kotona pettyy aina: tilli on ryhdittömästi kasvanut retkula, joka roikkuu velttona, jos sen poistaa pakkauksestaan.
Ruukkutillissä on hento ruohonmaku. Maussa ei ole havaittavissa edes häivähdystä tillistä.
Jalostuksella on saatu aikaan tuote, joka pakattuna harhauttaa houkuttelevalla rehevyydellään ja tuoreudellaan, mutta pettää aina erityisesti mauttomuudellaan, mutta myös ryhdittömällä olomuodollaan. Sillä on vain koristearvo, mutta raadin mukaan se kelpaa vain kompostoitavaksi.

Ruukkutilli on ansainnut Stalinin pääpalkinnon, joka oli tänä vuonna menolippu Siperian Turuhanskiin. (Sinne vankileirille Stalinkin aikoinaan lähetettiin.)
Yllä olevassa kuvassa voittaja juuri ennen matkaa.
Raadin harmiksi tillin matkasta tuli meno-paluu, sillä vastaanottajaa ruukkutillille ei Siperiasta löytynyt.
Palautettuna se oli kuihtunut lähes tunnistamattomaksi. Katso kuva alla.
Ei ole tiedossa, missä asti se kävi tai missä vaiheessa sen henki meni.




Stalinin palkinto suojatien liikennevalopainikkeelle



Autoilijoita suosiva odotussysteemi. Jalankulkijan ja useissa risteyksissä myös polkupyöräilijän oikeus varata vuoro tienylittämiseen.
Palvelu, joka voi jäädä täysin huomaamatta oletetulta käyttäjältä. Seurauksena odotuksen sijasta vielä pidempi odotus.
Kun pyörätie on yhdistetty jalkakäytävään ja suojatiehen, on painikkeet sijoitettu lähes poikkeuksetta pyöräilijän ulottumattomiin.
Tuntien autoilijoiden tavan ajaa päin punaista, on jalankulkijan ja pyöräilijän turvallisinta katsoa, ettei autoja tule ja ylittää katu vaikka punaisilla.
Risteyksessä jokakertaiseen odottamiseen alistavat valopainikkeet yhdessä autoilijoiden punavalopiittaamattomuuden kanssa yllyttävät ja kouluttavat myös kevyen liikenteen rikkomaan liikennesääntöjä - oman henkensä uhallakin.


Stalinin palkinto videokasettien tuotepakkauksille



Tässä esimerkkinä olevan kolmen videon pakkauksen käyttökuntoon saattamiseen meni kahdeksan ja puoli minuuttia. Sitkeää sellofaania oli tiukasti kiinni paitsi koko nipun, myös jokaisen yksittäisen kasetin ympärillä. Kussakin kasettikotelossa oli tarra-arkit, joilta piti valita kirjoitusalustaksi käytettävän tarran lisäksi, päätytarra, kasetin minuuttipituuden ilmaiseva tarra sekä käyttäjää ja sisältöä kuvaavat symbolit.
Sellofaani on paitsi lujaa myös sähköistä. Kun vihdoin löytää kohdan, josta pääsee repimisen alkuun ja saa palan pakkausmateriaalia irti, tarttuvat sähköiseksi muuttuneet ohuet riekaleet käsiin ja joka paikkaan.
Apuvälineiden, kuten veitsien tai muiden teräaseiden käyttö helpottaa repimistä, mutta voi päättyä verisesti.
Raati suosittelee vaatimattomampaa pakkaamista sekä tuotetietojen painamista tuotteeseen ja suojakoteloon jo tehtaalla. Monipuolisesti kuluttajaa haittaava tuotepakkaus saa yhden tämänvuotisista Stalinin palkinnoista.
Pakkauksen avaaminen vie aikaa, raastaa hermoja, tuottaa lukumääräisesti paljon hankalaa jätettä ja voi olla myös vaarallista.


Stalinin palkinto jäätelöautolle



Jäätelöauto kiertää reittiään ja pysähtelee vähänväliä toitottamaan vähä-älyistä melodiaansa. (Yllä jäätelöautot nuottiviivastolla.)
Sen epätoivoinen kutsuhuuto toistuu kussakin paikassa jopa kuusi kertaa, ikään kuin yhdestä soitosta ei uskoisi todeksi tämän kutsumattoman vierailijan saapumista.
Soitannan äänenvoimakkuus on säädetty sellaiseksi, että sen varmasti kuulee seinienkin läpi sisälle asti.
Voi vain toivoa, että jäätelönhimoiset kansalaiset tulisivat järkiinsä ja boikotoimalla tekisivät meluterroristien kiertoajelut kannattamattomaksi.
Maaseudulla kiertelee kauppa-autoja. Asiakkaat osaavat tulla oikeaan aikaan autolle ostoksille. Jäätelöauto aliarvioi taajama-asukkaiden kykyä toimia ja muistaa.
Ja miksi jäätelö pitäisi tuoda kotiovelle?
Se saa Stalinin palkinnon aiheuttamastaan häiriöstä ja halveksunnasta.


Stalinin palkinto tietoverkossa kaytettavalle aa- ja oottomyydelle

Vaikka tama puute rajoittuu lahinna sahkoposti- ja tietoverkko-osoitteisiin, on se torkeaa kieltamme kohtaan ja johtaa toisinaan vaarinymmarryksiin.
Kielemme kirjoitus on useimmista muista kielista poiketen lahes aantamyksenmukaista. Kutakin aannetta vastaa kirjain. Lisaksi kielessamme on vokaaliharmonia, jonka vuoksi samassa sanassa voi esiintya vain joko etu- tai takavokaaleja (een ja iin ohella).
Aaton ja ooton kirjoitustapa hapaisee naita saantoja royhkeasti. Merkiston vajavaisuus hairitsee myos maamme vahemmistokielien kayttoa.
Tassa tama teksti on jatetty naytteeksi pisteitta. Pisteet ovat tekstin jalkeen ja ne muodostavat kuvan.
Tiedatko mita sinun kayttamatta jattamilla aan ja oon pisteilla tehdaan. Kuka niita kayttaa ja mihin?
Tietokoneilla voi tehda aidonnakoisia kuvia, animaatioita ja kolmiulotteisia maailmoja, saveltaa musiikkia, valmistaa esineita... mikaan ei tunnu olevan mahdotonta - paitsi aan ja oon pisteet.
Nain vahasta eli pisteettomyydesta myonnetaan yksi tamanvuotisista Stalinin palkinnoista.

(negana aihe hahmottuu paremmin)


Stalinin palkinto raejuustolle



Raejuusto on epätodennäköinen palkinnon saaja. Se on vähärasvainen, terveellisenä pidetty ja edullinen elintarvike.
Muiden palkittujen joukossa se kalpenee mitäänsanomattomine ominaisuuksineen. Se on lähes mauton, väriltään puhtaan valkoinen ja helposti lusikoitavana soveltuu pikaiseksi välipalaksi.
Raati kuitenkin katsoi yksimielisesti sen olevan parhaimmillaan lisäkkeenä vaikkapa karjalanpiirakan päällä munavoin asemesta. Kun munavoi tarttuu laastimaisesti kuuman piirakan pintaan, raejuusto kimmoisana pomppii sen pinnalta pois ja viimeistään matkalla suuhun sotkee paikat vierimällä itsenäisesti pitkin pöytää ja syöjän syliä.
Koska yhä parempi arki oli tämänvuotisten Stalinin palkintojen arvosteluperusteena, sai myös raejuusto kunnian vastaanottaa palkinnon. Kannustakoon se raejuustoa kehittymään helpommin syötäväksi.





Tein näyttelyyn näyttelyjulkaisun takakannessaan oheinen hyväksymisleima.
Toinen allekirjoittajista olen minä eli palkintolautakunta.

takaisin ylös