etusivulle

Yksityisnäyttelyt 2017 Helmikuu, Taidekeskus Ahjo, Joensuu 2015 Oman käden oikeus, Cafe Cavalier, Helsinki 2013 Kevät, Käytävägalleria/Kaapelitehdas, Helsinki 2011 Mun plesö, Taidejulistegalleria, Helsinki 2010 Oonko se minä?, Käytävägalleria/Kaapelitehdas, Helsinki 2009 Sisustustauluja pikkuporvaristolle, Lasipalatsin Näyttelytila, Helsinki 2007 Myrkar myndir/Maalautumia, gallerí Klaustur, Islanti 2006 Kuivataikinakysely, Aralis-galleria, Helsinki 2005 Teossofiaa, yhteisteoksia Jaana Lönnroosin kanssa, taidetila Munkki, Helsinki 2005 Silmävoimistelua, taidetila Munkki, Helsinki 2004 Stalinin palkinnot 2004, taidetila Munkki, Helsinki 2003 Alanko maalariksi, taidetila Munkki, Helsinki 2003 Kaleidoskopioita, taidetila Munkki, Helsinki 2003 Poliittinen taide, taidetila Munkki, Helsinki 2001 Flaskor, galleri blås & knåda, Tukholma 2000 Selvityksiä, Kluuvin galleria, Helsinki 1998 Näyttelylasia, Design Forum (näyteikkuna), Helsinki 1998 Umpimähkä, Savoy-teatteri, Helsinki 1997 Poistaen lisättyä, Baffin Books, Helsinki 1995 Kuukausi, Taideteollisuusmuseo, Helsinki 1994 Ved vinduet, Kulturfabrikken, Kööpenhamina 1994 Särkyvää Fragile, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1993 Kirsu & säkä, Galleria Be'19, Helsinki 1991 Stereomonotypioita, Rikhardinkadun kirjasto, Helsinki 1991 Roskis-RytkönenTaideteollisuusmuseo, Helsinki 1990 Revalvaattori, Galleria Be'19, Helsinki 1990 Kuvataiteita Muotoilua, Galleria Be'19, Helsinki 1989 Lopputyönäyttely, galleria Varatie, Helsinki



KUIVATAIKINAKYSELY

(Kyselyn aiheena ei suinkaan ollut unkarilainen lebbencstészta.)


Kyselyn aiheena oli taiteilijan oikeus työttömyysturvaan.
Olin aiemmin itävaltalaisessa vierasateljeessa leiponut vehnäveistoksia, joita käytin tämän tempauksen materiaalina.
Kyselyssä selvitin yleisön mielipiteitä oletuksella, että työvoimatoimiston määräyksestä taiteilun lopettanut taiteilija leipoo.
Vaivatessaan hän kiinnostuu taikinaa sitkeydestä ja venymisominaisuuksista, ja tuloksena syntyykin veistosten näköisiä kappaleita.
Ovatko syötävän sijaan syntyneet kämpyrät taidetta?
Eli tekikö taiteilija vahingossa vastoin työttömyysturvaan oikeuttavia ohjeita?
Toisaalta, jos työtön leipuri, jolta viranomaiset ovat kieltäneet leipomisen, olisi tehnyt tällaisia kämpyröitä, olisiko hän rikkonut annettua "ehdonalaista"?

Järjestin tempauksen nimettömänä. Se oli esillä Arabiakeskuksen Aralis-galleriassa.
Nimellä esiintyminen olisi vaarantanut oikeuteni työttömyysturvaan. Tämä näyttelyn näköinen hanke olisi voitu, ja voidaan vieläkin tulkita näyttelyksi, vaikka kyselyyn vastaajista suuri osa ei pitänyt esillä olevia kappaleita taiteena.



Työvoimaviranomaisten harjoittama mielivalta oli kuivataikinakyselyn innoittaja ja työvoimavirkailijat sen muusia.
Viranomaisten mukaan taiteilijana oleminen on työtä ja siten taiteilija "työllistyy omassa työssään" koko ajan. Työtön taiteilija ei siis voi saada työttömyysturvaa.




KUIVATAIKINAKIKKAREET




Ellei




Ehkä




Kuitenkin




Miksei




Mutta




Nyt meni liian pitkälle




Olkoon




Siis




Silti




Toisaalta



KUIVATAIKINAKYSELYN TULOKSET



Vastauksia kyselyssä kertyi yli odotusten - kaikkiaan 59 kappaletta.

Kyselyn virhemarginaali +- 0%-yksikköä



Vastaajista

49 % valitsi annetuista vaihtoehdoista: "esillä olleita kuivaneita taikinakikkareita ei saa kutsua taiteeksi, koska haluan, että taiteilijakin saa työttömyysturvaa työttömyysajaltaan."
Yksi vastaajista tosin yliviivasi perustelun eli oli vain sitä mieltä, että niitä ei saa kutsua taiteeksi.
Lisäkommentteina kirjoitettiin:
- Taiteen tekeminen on taiteilijalle erittäin kallista taloudellisesti (järjettömät galleriavuokrat, pitkät jonot...) ja on kummaa ettei taiteilija saa ylläpitää ammattitaitoaan, jos joutuu Kelan ja työvoimatoimiston oravanpyörään.
- Nää tekeleet on tosi hienoja, mutta eihän kaikki hieno ole taidetta kun ei taidekaan aina hienoa!
- tai saako taiteilija astua ulos ovestaan tai olla sisällä jonkun sen tietäen, silloinhan sitä voi luulla performanssiksi
- ... muuten kyllä kutsuisin niitä taiteeksi. Lykkyä! -Heiti, tuleva työtön taiteilija?
- Työttömän leipurin tekemänä ne olisivat taidetta!

20 % valitsi annetuista vaihtoehdoista: "kappaleet ovat taidetta. Mielestäni taiteilija työllistyy omassa työssään, eikä siten ole työtön."
Näistä neljä vastaajaa lisäsi huomautuksen:
- Onko se oikein, onkin ihan toinen kysymys
- (jos saa siitä rahallista hyötyä)
- ovat taijetta mutta ellääkö sillä.
- mikäli työ ei elätä, kuuluu sosiaaliturvan piiriin.

31 % valitsi annetuista vaihtoehdoista: "Olen muuta mieltä." Kuten:
- taidetta on. ei työllistävää vaikutusta
- Ruoka-aineilla ei kauheesti saisi leikkiä, mutta toivon, että saat tehdä sitä mistä nautit ja minkä parhaiten osaat ja saisit vielä leipääkin sitten kun opit olemaan leikkimättä leivällä. Tsemppiä!
- Nämä ovat hyvää taidetta, koska taiteilija ei ole saanut palkintoa työstään, hän on työtön, jos työtön ajattelee kielletäänkö t.turva?
- taidetta ovat, mutta eihän näillä elä, työttömyysturvaa on tultava, vasta sitten korvaus voidaan evätä kun joku on maksanut näistä sen verran, että niillä maksaa vuokran ja ostaa ruokaa. Miten Kela hinnoittelisi tämän taiteen?
- ovat taidetta ja hienoja ovatkin ja hyvä, että esille laitoit. Mutta mikset hyvä ystävä mene töihin ja rahoita sillä taidehommaasi!? niin me kaikki muutkin teemme!
- Voi kutsua taiteeksi ja taiteilijan pitäisi saada kansalaispalkkaa kuten lukuisten kulttuuri- ja taidealojen ammattilaisten joiden työ ei ole sidonnaista markkinatalouteen.
- Taiteilijan tekeleet ovat esillä galleriassa, tai vastaavassa tilassa ja ehdottomasti taidetta. Kysyä voi, onko ne hyvää taidetta. Varmastikaan taiteilija ei näillä saa elantoansa, mutta kuinka moni taiteilija saa? Hanki sivutyö!
- Taiteilijalla on aina työtä omassa luovassa työskentelyssään - hänelle ei vain siitä makseta
- Taiteen tekeminen ei vielä tarkoita, että se myydään, joten työtön taiteilija = taidetta tekemätön taiteilija = epätosi. Ergo, näiden perusteella ei voi väittää taiteilijan työllistyneen!
- ajatteleminen (=taide) on työtä mutta jostain jokaisen pitää leipärahat saada, vaikka sitten työkkäristä, jos ei muuten
- Nämä ovat taidetta! mutta työtä vain jos näistä saa 1 kk apurahaa vastaavan summan. Pitäisi olla erikseen taiteilijoiden työttömyyskassa, eräänlainen puskurirahasto, joka ymmärtää työn ja toimintamallit.
- Esineet ovat esteettisiä. Taiteilija on ansiokkaasti suorittanut arjen, elämän askareen taiteellisesti. Jos hän onnistuu saamaan kauniista elämästään palkkaa, hänet voi nähdä työllistettynä, mutta toimeentulon turvaaminen on eri asia.
- Nykyinen toimeentuloturva on liian sektoroitu ja toimimaton. Perustulo ratkaisisi tämänkin ongelman.
- Taiteilija ei voi olla työtön, sillä taiteen ajattelukin on taiteilijan henkistä työtä. Taiteilijan toimeentulon ongelma olisikin ratkaistava muilla keinoin. Mahdollisia ratkaisuja olisivat kansalaispalkka tai ammattiin valmistuneiden taiteilijoiden taloudellinen tukeminen ensimmäisen kahden vuoden ajan. (Olen itsekin kuvataiteilija)
- Minun taikinakikkareeni ovat isompia, haluan myös sinun työttömyysturvasi!
- Täyttä bullshittiä, Taik:in opiskelijana (aikuisena sellaisena) ihmettelen, että tällaista vielä(kin) pääsee näytille
- Tsemppiä! "Tule meille vaan, meillä leivotaan, saat työttömyysturvaa jos annetaan. Tula tullallaa, posket lommollaan, on työttömällä taiteilija-pololla..."
- Mikäli et löydä töitä omalta alaltasi (jossa kilpailu on tiedettävästi varsin kovaa) täytyy sinun hankkia muita töitä / koulutusta. Nauti saamastasi koulutuksesta, muttta mikäli se ei tuo työtä, niin et voi olettaa, että yhteiskunta maksaa paitsi kalliin koulutuksesi niin myös työttömänä olon. On aloja jotka varmasti kaipaavat kaltaistasi fiksua työvoimaa! Nimimerkki teidän työttömien elättäjä - tehnyt töitä laidasta laitaan AINA!

Yksi vatsaaja ei rastinut mitään vaihtoehtoa, mutta kirjoitti:
- Olen keskimmäistä mieltä, mutta en halua ruksata kohtaa, koska se saattaa edistää taiteilijan nälkiintymistä



Oletukseen, että kyseessä olisikin olleet työttömän leipurin tekeleet, vastaajista

7 % valitsi annetuista vaihtoehdoista: "leipuri oli tehnyt leivontatuotteita, ja siksi hänen työttömyytensä päättyi."

34 % valitsi annetuista vaihtoehdoista: "ehkä leipuri noista jotain oppi ja saisi myöhemmin töitä, kun pitää yllä ja kehittää ammattitaitoaan."

39 % valitsi annetuista vaihtoehdoista: "ihan solidaarisuudesta katson, että työttömän leipurin ei pidä koskea jauhoihin, ja vastaavasti työttömän atk-ammattilaisen ei pidä käyttää tietokonetta, työttömän floristin kastella kukkia eikä työttömän työvoimavirkailijan hakea töitä, koska työtön taiteilijakaan ei saa taiteilla."

17 % ei rastinut mitään vaihtoehtoa

Lisäksi kaksi vastaajaa teki oman vaihtoehtoruudun ja kirjoitti:
- ...leipuri on väärällä alalla
- en katso tätä leipurin ammatin harjoittamiseksi






Kappaleet olivat esillä tähän tapaan.
Avattu kuljetuslaatikko toimii seinään kinnitettynä jalustana.
kuvassa Toisaalta



Kyselyn tulokset ovat sekä kannustavia että tuomitsevia.
Vaikka Aralis-gallerian yleisö on valikoitunutta sijainnistaan johtuen, viidennes vastaajista katsoi taiteilijan työllistyneen.
Jos kysely olisi järjestetty vaikkapa metroasemalla, olisi tulos varmaan ollut musertava.

Tempaukseni teema oli työttömien taiteilijoiden asema. Meitä on liikaa, ja lisää koulutetaan.
Yhteiskunta jakaa varoja osalle taiteilijoista mm. kannustavina apurahoina ja osalle toimettomuutta edellyttävinä työttömyskorvauksina. (Harkintojen mukaan...)
Voisiko mitenkään näitä toimintoja saada yhteistoimintaan? Annettaisiin taiteilijoille vain toimintaan kannustavaa rahaa joko ansion tai tarpeen mukaan?
Jaksan uskoa, että toimiva yhteiskunnan jäsen on parempi kuin toimimaton ja nujerrettu.



Minusta itsestäni nämä voisivat muissa oloissa olla abstraktia näköistaidetta. Ovathan ne abstraktien käsitteiden näköisiä. (Ja tämä hanke poliittista taidetta.)



Lehdistökin huomasi kyselyn. Tämän seurauksena kirjoitin Dolores de Byrocraties ( = "kärsimyksiä virkavaltaisuudesta") -salanimellä Arsikseen.
Näet Arsis 1/06 -lehden jutun uudessa ikkunassa kun klikkaat tästä.


takaisin ylös