etusivulle

Yksityisnäyttelyt 2018 Käki on laskeutunut, Käytävägalleria/Kaapelitehdas, Helsinki 2017 Helmikuu, Taidekeskus Ahjo, Joensuu 2015 Oman käden oikeus, Cafe Cavalier, Helsinki 2013 Kevät, Käytävägalleria/Kaapelitehdas, Helsinki 2011 Mun plesö, Taidejulistegalleria, Helsinki 2010 Oonko se minä?, Käytävägalleria/Kaapelitehdas, Helsinki 2009 Sisustustauluja pikkuporvaristolle, Lasipalatsin Näyttelytila, Helsinki 2007 Myrkar myndir/Maalautumia, gallerí Klaustur, Islanti 2006 Kuivataikinakysely, Aralis-galleria, Helsinki 2005 Teossofiaa, yhteisteoksia Jaana Lönnroosin kanssa, taidetila Munkki, Helsinki 2005 Silmävoimistelua, taidetila Munkki, Helsinki 2004 Stalinin palkinnot 2004, taidetila Munkki, Helsinki 2003 Alanko maalariksi, taidetila Munkki, Helsinki 2003 Kaleidoskopioita, taidetila Munkki, Helsinki 2003 Poliittinen taide, taidetila Munkki, Helsinki 2001 Flaskor, galleri blås & knåda, Tukholma 2000 Selvityksiä, Kluuvin galleria, Helsinki 1998 Näyttelylasia, Design Forum (näyteikkuna), Helsinki 1998 Umpimähkä, Savoy-teatteri, Helsinki 1997 Poistaen lisättyä, Baffin Books, Helsinki 1995 Kuukausi, Taideteollisuusmuseo, Helsinki 1994 Ved vinduet, Kulturfabrikken, Kööpenhamina 1994 Särkyvää Fragile, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1993 Kirsu & säkä, Galleria Be'19, Helsinki 1991 Stereomonotypioita, Rikhardinkadun kirjasto, Helsinki 1991 Roskis-RytkönenTaideteollisuusmuseo, Helsinki 1990 Revalvaattori, Galleria Be'19, Helsinki 1990 Kuvataiteita Muotoilua, Galleria Be'19, Helsinki 1989 Lopputyönäyttely, galleria Varatie, Helsinki

Selvityksiä

Loka-marraskuussa 2000 järjestin Selvityksiä-näyttelyn Kluuvin galleriassa, Helsingissä.
Teokset viittasivat tieteisiin. Alta löydät kuvia teoksista, sekä teoksiin liittyvät pitkät selvitykset.


teokset:

Ménièren peili

Rorschach ja mustikat

Rorschach ja punaviini

ulkopuoleton kassi

rouva Möbiuksen neuleet

kuusivärinen kartta





Ménièren peili




Videoleike toiminnassa olevasta peilistä (n. 2 Mb) käynnistyy tästä.


Aivorungossa ja pikkuaivoissa olevat tasapainokeskukset saavat tietoa vartalon ja raajojen asennosta ja asennon vaihtelusta. Saapunut tieto käsitellään ja tasapainoa ylläpitäviin lihaksiin lähetetään automaattisesti jatkuvaa käskyä toimia.

Tietoa tasapainosta tulee jatkuvana virtana: 1) lihasten, jänteiden ja nivelten syvä- ja asentotuntopisteistä; 2) lähinnä jalkapohjien pintatuntopisteistä; 3) sisäkorvan tasapainoelimestä sekä 4) aivojen takalohkon näkökeskuksesta. Näkökeskusta lukuun ottamatta puutteellinen toiminta yhdessäkin näistä aiheuttaa huimausta ja tasapainottomuutta. Jos tasapaino heikentyy, sitä voidaan katsekontrollin avulla parantaa.

Menieren tauti on kohtauksittainen pyörittävä kiertohuimaus oireistonaan huimaus, huonokuuloisuus ja humina korvissa. Potilaasta maailma tuntuu pyörivän ja kaatuvan. Taudin aiheuttaa tuntemattomasta syystä johtuva nestepaine sisäkorvassa.

Prosper Ménièren (1799 - 1862) suunnitteli hoitovälinettä, jolla hän yritti parantaa nimensä saaneen sairauden aiheuttamia tasapainohäiriöitä ja huimausta, sekä niistä johtuvaa pahoinvointia ja oksentelua. Ménièren hoitoväline perustuu näkökeskuksen harhautukseen. Potilas asetetaan tarkkailemaan maailmaa suuren huojuvan peilin kautta. Huojuvasta peilistä avautuva levoton näkymä saa potilaan parhaassa tapauksessa tuntemaan, että maailma pysyy paikoillaan. Peilin liikkeiden näkökeskukseen aiheuttama harhauttava tieto todellisuudesta kompensoi tasapainokeskuksiin muista lähteistä tulleen virheellisen tasapainotiedon. Peilin liikkeiden synkronointi tasapainokeskuksiin tulevan virheellisen tasapainotiedon kanssa on kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi.
Terve henkilö kokee huojuvan peilin edessä taudin kuvaan kuuluvaa huimausta ja tasapainokin voi hetkeksi häiriintyä. Hoitoväline on siis tehokas.




Rorschach ja mustikat





Sveitsiläinen Hermann Rorschachin (1884 - 1922) kehittämästä mustetahratestistä on tullut yksi psykodiagnostiikan parhaista välineistä. Testissä tutkittavan tulee kuvailla, mitä hänelle näytetyt mustetahrat tuovat mieleen. Vastausten katsotaan antavan tietoa tutkittavan tiedostamattomista motiiveista ja tarpeista.

Hermann opiskeli Zürichissä Eugen Bleulerin klinikalla. Hän työskenteli Sveitsissä, mutta myös Venäjällä, olihan hänellä venäläinen vaimo, Olga. Jo vuonna 1911 hän alkoi kokeilla läiskäin tulkintaa. Tutkimuksistaan hän kirjoitti artikkeleita ja lopulta Psychodiagnostik-kirjan, jota pidetään nykyään suurena psykiatrian ja psykologian klassikkona. Aikoinaan hänellä oli vaikeuksia löytää kirjalle kustantajaa ja kun se vihdoin julkaistiin vuonna 1921, vastaanotto oli huono. Hän kuoli yhdeksän kuukauden kuluttua kirjan julkaisemisesta umpilisäkkeen tulehduksen komplikaatioihin.

Koululaisena Schaffhausenissa hän, kuten muutkin koululaiset, joutui kesälomallaan keräämään kasvikokoelman. Ensin täytyi etsiä edustavat kasviyksilöt, sitten asetella ne kauniisti imupapereiden väliin ja laittaa kuivumaan puristimeen tai kirjan väliin. Kuivat, litteät kasvit vielä kiinnitettiin liimapaperin paloilla tukevalle paperille ja alle kirjoitettiin kasvin nimi. Nuori Hermann innostui kovasti. Kun loppukesällä puristin alkoi olla täynnä kasvinäytteitä, hän alkoi puristaa kasveja myös kotikirjaston kirjojen väliin. Tuolloin olikin saatavana erilaisia kasveja: suuremmiksi varttuneita, kukintansa kukkineita ja myöhään kukkivia. Mutta myös marjoja. Eräänä päivänä hän puristi parin pienen kirjan väliin mustikan varpuja marjoineen päivineen. Innostuksissaan hän unohti imupaperit. Kirjoihin jäi muistoksi näyttävät tahrat. Syyllisyyden ja häpeän tunne tahrautuneista kirjansivuista sai hänet näkemään tahroissa pelottavia hahmoja. Säikähtäneenä hän hävitti varvut tuota pikaa ja varmuuden vuoksi työnsi kirjat hyllyssä syvälle muiden kirjojen taakse näkymättömiin ettei vaan kukaan löytäisi niitä. Hän törmäsi näihin tahroihin vuosia myöhemmin selaillessaan vanhoja kirjoja, ja näki niissä samat hahmot kuin lapsenakin.




Rorschach ja punaviini




Opiskellessaan lääketiedettä Zürichissä Hermann vietti tyypillistä opiskelijaelämää, mutta oli siisti ja säästäväinen. Kerran hän kutsui pieneen opiskelija-asuntoonsa pari ystävää ottamaan pohjia ennen kuin he menisivät istumaan iltaa kapakkaan. Kun vieraat tulivat, hän taittoi pöydällä olevan liinan kahtia, niin että puolet pöydästä paljastui. Ensimmäisenä asiana hän sanoi ystävilleen, että "se punaviini sitten juodaan tuolla pöydän liinattomalla puolella, koska kuitenkin laseista läikkyy ja punaviinitahrat on mahdotonta saada irtoamaan pesussa." Kun keskustelu kävi kiivaana, kädet heiluivat ja samalla piti kaataa laseihin täydennystä, yksi laseista kaatui eikä liinaa ennätetty varjella. Viini imeytyi siihen taitetusta syrjästä nopeasti ja vieläpä parista eri kohdasta. Ilta oli nuori ja jutun jatkuttava. Koska Hermann ei halunnut lisää epäjärjestystä asuntoonsa ja tarjottavakin oli vähissä, he lähtivät kapakkaan.
Seuraavana aamuna kivisti päätä ja siivotessaan edellisen illan jälkiä, liinan läikät saivat hänet tuntemaan suurta katumusta, vaikka ilta oli ollut hauska ja keskustelut antoisia. Levittäessään liinan auki, hän näki kuivuneet tahrat toisin silmin. Varatoimenpiteet eli liinan varjeluyritys kaksinkerroin taittamalla oli sittenkin kannattanut. Taitettuun liinaan oli muodostunut kaksi symmetristä tahraa. Tahrojen mieleen nostamat asiat tekivät häneen suuren vaikutuksen. Kuviot tuntuivat kertovan hänen omista tarpeistaan. Katumuksen ja krapulan ahdistama mieli vaihtuivat oivaltamisen iloksi.




ulkopuoleton kassi




Paperinen möbiuksen liuska saadaan aikaan liimaamalla puoli kierrosta kierteellä olevan paperiliuskan päät yhteen. Näin syntyvässä lenkissä on vain yksi puoli ja ainoastaan yksi reuna.
 
Möbiuksen liuskaa venyttämällä saadaan syntymään esimerkiksi tällainen kassi. Sen sisäpuoli jatkuu kahvaa pitkin ulos. Siksi voi ajatella, että se sisältää kaiken, paitsi itsensä. Sinäkin olet sen sisällä.




rouva Möbiuksen neuleet





Keromus rouva Möbiuksen vastoinkäymisistä raskauden aikaisissa iltapuhteissa

Olipa kerran, tarkemmin sanottuna syksyllä vuonna 1790, rouva Möbius. Pian tälle rouva Möbiukselle syntyisi poikalapsi. Raskausaikanaan rouva Möbius teki käsitöitä, kuten niin monet odottavat äidit. Päivät kuluivat kyllä muissa askareissa, mutta illallisen jälkeen, kun kynttilät sytytettiin, oli hyvää aikaa uppoutua ajattelemaan tulevan lapsen syntymää käsissään puikot ja pehmyttä, paksua lankaa. Hänen suunnitelmanaan oli saada neulottua lämmin potkupuku ennen pojan syntymää, sillä hän uskoi synnyttävänsä juuri pojan. Hän halusi, että asussa olisi mahdollisimman vähän saumoja, koska vauvan pyöriessä, maatessa ja potkiskellessa saumat voisivat painaa. Siksi hän käytti pyöröpuikkoja, neulepuikkoja, jotka on yhdistetty toisiinsa takapäästä paksulla siimalla. Niillä hän pystyisi neulomaan putkea. Putkesta tulisi potkupuku liittämällä siihen hihat ja lahkeet, jotka hän neuloisi erikseen.

Ehkä alkavien vaikeuksien syy oli tässä vauvan mukavuuden tavoittelussa. Jo ensimmäistä potkupukua aloittaessaan hänestä tuntui, että jotain on menossa pieleen. Sikiö potki kyllä massussa rauhallisesti, mutta oliko vika hänen neulonnassaan. Pitäisikö hänen kirjoittaa anopilleen. Tuo vanha ylväs rouvahan tuntui tietävän kaikki asiat häntä paremmin. Ei, sitä hän ei tekisi ennen lapsen syntymää. Tulkoon sitten vieraisille ja sanokoon vaikka: "Väärin synnytetty, kun minä synnytin...", mutta hän kuulisi vain poikansa äänen, olipa se sitten vetoavaa nälkäitkua tai pelkästään suloinen hiljainen hengitys.

Neulottuaan kolme iltaa hän ajatteli: "Nyt tiedän, lanka on aivan liian tummaa, ei olisi pitänyt ostaa lankaa päivänvalossa, nyt kynttilänloisteessa sen tummuus erottuu paremmin. Hankin huomenna jotain vaaleampaa."

Seuraavana päivänä hankittu uusi vyyhti vaaleanvihreää lankaa muuttui sitten illalla ensin keräksi ja sitten rupesi silmukoitumaan rouva Möbiuksen hennoissa käsissä helmikuvioiseksi neuleeksi. Mutta kun hän oli neulonut kolme iltaa ja kolme yötä oli nukuttu, hän alkoi epäröidä: "Helmikuvio on kyllä kaunis, mutta ehkä se on vähän tyttövauvamainen". Ei kun vaan taas lankaostoksille. Kehrääjän puodista hän saapui ilosta hehkuen kainalossaan tällä kertaa vaaleansininen vyyhti pehmyttä, lämmintä villalankaa. "Nyt ei ainakaan tule tyttömäistä, poikavauvalle sopii vaaleansininen ja kuvioiksi neulon ruutuja." hän päätti.

Niin hän taas kutoi. Mutta kun hän oli taas kutonut kolme iltaa ja nukkunut kolme yötä, muisti hän keskeneräistä tekelettä katsellessaan: "Potkupuvussa ei pitänyt olla saumoja. Nuo ruutukuviot saattavat kyllä tuntua vauvan herkällä iholla melkein saumoilta. Ehdin kyllä vielä aloittaa alusta."

Niin hän meni taas uudelleen kehrääjän puotiin. Kehrääjällä ei ollut enää vaaleansinistä eikä vaaleanvihreää lankaa. Oli vain tummia lankoja, joita hän ei halunnut, sekä vaaleankeltaista ja värjäämätöntä lankaa. Siispä hän osti värjäämätöntä lankaa. Hän sai siitä hiukan alennustakin, koska värjäri ei ollut sitä värjännyt. Säästyi siis värjärin työn hinta ja väriaineen hinta. Villat tähän lankaan oli keritty aivan valkoisesta lampaasta, joten siitä saisi hohtavan valkean potkupuvun. Valkoinen sopisi hyvin vauvalle, olipa se nyt sitten poika tai tyttö, vaikka poikaahan hän niin kovasti toivoi. "Nyt en tee kuvioita ja voin värjäyttää valmiin potkupuvun sitten vaikka vauvan silmien väriseksi, jos siltä tuntuu."

Taas hän kutoi kolme iltaa ja nukkui kolme yötä. Neljäntenä iltana hän katsoi tekelettään ja huomasi neuloneensa puoli kierrosta kierteelle. Mikään ei auttanut, kierteelle neulottu pyöröneule on ja pysyy kierteellä. Tietenkin hän voisi purkaa epäonnistuneen neuleen, keriä kiemuraisen langan kerälle ja neuloa uudestaan, mutta kokonaan uuden aloittaminen tuntui hänestä helpommalta. Samana iltana hän vielä tarkasteli aikaisempia yritelmiään ja huomasi niiden kaikkien olevan samalla tavalla kierteellä. Hän ei voinut kuin nauraa hiljaa epäonnistumisilleen. Hän päätti säästää ne kaikki. Jo ensimmäistä yritelmäänsä neuloessa hänestä oli tuntunut, ettei kaikki ollut kohdallaan. Nyt hänelle selvisi syy tuohon tunteeseen. Lopun illan hän oli hassuista epäonnistumisista hyväntuulien ja puuhasteli muuta. Mutta seuraavana päivänä hän menisi ostamaan sen viimeisen vauvalle sopivan lankavyyhdin, joka oli kehrääjän myymälässä jäljellä. "Käyneekö minulle vaaleankeltaisella langalla samoin kuin kävi muunvärisillä langoilla? Minun täytyy yrittää keskittyä tavanomaista enemmän. Luulenpa, että aiemmin ajatukseni harhailivat tulevaan lapseeni." Hän mietiskeli.

Niinpä taas, kun myöhäissyksyinen ilta hämärtyi entistäkin aiemmin, otti rouva Möbius vaaleankeltaisen villalankavyyhdin ja ryhtyi neulomaan. Lapsen syntymään ei olisi enää montaa päivää, ehkä vain viikko, siksi hän jätti langan kerimättä kerälle. "Säästän kerimiseen menevän ajan. Kyllä lanka purkautuu aivan hyvin vyyhdeltäkin kun asetan sen huolellisesti tuohon tuolin karmille", hän ajatteli. Olisikohan hänen pitänyt ajatella enemmän neulomistaan kuin hoppua, joka hänellä oli. Seuraavana iltana hän oli ajatuksissaan ja aloitti neulomisen uudelleen, nyt langan toisesta päästä, vyyhdeltähän langan toisenkin pään löytää helposti. Olihan hän jo niin tottunut aloituksiin, ettei ihmetellyt, vaikka oli edellisenäkin päivänä aloittanut alusta. Ja seuraavana iltana hän jatkoi ensimmäistä vaaleankeltaista potkupuvun aloitusta ja sitä seuraavana sitä langan toisesta päästä aloittamaansa.

Kuudentena iltana hän oli neulonut langan molemmista päistä kolme iltaa ja lanka loppui vyyhdeltä. Langan toisessa päässä Rouva Möbius näki tietenkin sen toisen vaaleankeltaisen potkupuvun alun, jota hän oli joka toinen ilta neulonut. Ja molemmat hän oli neulonut samalla tavalla kuin aiemmillakin kerroilla puoli kierrosta kierteelle. Hän nauroi hämmästyneenä ja sanoi: "No nythän minä epäonnistuin oikein kaksinkertaisesti. Eipä näillä minun yritelmilläni ole mitään muuta käyttöä kuin hyvän tuulen aikaan saaminen. Poikani varmaan vartuttuaan nauraa monesti makoisat naurut, kun muistaa äitimuorin kertomuksen raskaudenaikaisista vastoinkäymisistä. Ja tämän tarinan hän tulee muistamaan aina, kun hänellä itsellään on jotain vastoinkäymisiä." Ja jo seuraavana aamuna hän synnytti potran pojan.

August Fernandiksi (1790 - 1868) kastettu pikkuvauva keksi aikuiseksi vartuttuaan topologiaan suuren vaikutuksen tehneen Möbiuksen liuskan. Se saadaan aikaan liimaamalla puoli kierrosta lierteellä olevan paperiliuskan päät yhteen. Muodostuvassa lenkissä on vain yksi puoli ja yksi reuna.




kuusivärinen kartta




Topologiassa tutkitaan niitä geometristen kuvioiden, lähinnä viivojen, pintojen ja kappaleiden ominaisuuksia, jotka riippuvat yksinomaan kuvion osien keskinäisestä asemasta, kiinnittämättä huomiota mittamääräyksiin.

Topologian ratkaisemattomista tehtävistä kuuluisimpia on ns. neljän värin tehtävä, jossa vaaditaan neljää eri väriä käyttämällä maalattavaksi kartta siten, että kahteen vierekkäiseen alueeseen kuuluu aina eri väri. Eli rajan takana on toisen värinen alue. Yleisesti tunnustettu totuus on, että väritystehtävä onnistuu alueiden määrästä ja muodoista riippumatta neljällä värillä.

Näyttelyyn ripustettuna ollut kartta on jaettu kuuteen alueeseen mustavalkeilla rajaviivoilla. Sen värittäminen tehtävän antamilla ehdoilla ei onnistu neljällä värillä. Tehtävän suorittamiseen tarvitaan kuusi väriä eli jokaiselle rajatulle alueelle omansa. Tällä on jotain tekemistä Eulerin (Leonhard, 1707 - 1783) karasteriktikan kanssa. Sen mukaan monitahokkaan kärkien(k), tahkojen(t), särmien(s) ja reikien(r) määrien välillä vallitsee suhde: k - s + t = 2 - 2r. Suhde pitää paikkansa muillekin kappaleille kun kärkinä tulkitsee rajojen risteyksiä, tahkoina väritettäviä alueita, särminä risteysten välisiä rajoja ja reikinä reikiä.

takaisin ylös