etusivulle


Opintomatkat 2017 Sveitsi (vierasateljee, Open Spaces, Feutersoey) 2016 Italia (residenssi, Wassard Elea, Ascea) 2015 Indonesia (taiteilijaresidenssi Lodtunduhissa, Balilla) 2014 Senegal (Waaw-taiteilijaresidenssi, Saint-Louis) 2013 Saksa (Pirkanmaan taidetoimikunnan Berliinin residenssi) 2012 Tasmania (Launcestonin kaupungin taiteilijaresidenssi) 2012 Skotlanti (Hämeen taidetoimikunnan vierasasunto Edinburghissä) 2011 Australia (vierasateljee, Vancouver Arts Centre, Albany) 2010 Australia (vierasateljee, Artsource, Fremantle) 2008 Islanti (residenssi, Nes, Skagaströnd) 2008 Espanja (Kaakkois-Suomen taidetoimikunnan vierasasunto Barcelonassa) 2007 Islanti (residenssi, Skriduklaustur) 2007 Australia (vierasateljee, Bundanon Trust, North Nowra) 2006 Tšekki (Uudenmaan taidetoimikunnan Prahan residenssi) 2005 Itävalta (residenssi, Galerie Stadtpark TOP 24, Krems) 2004 Saksa (Uudenmaan taidetoimikunnan Berliinin residenssi) 2003 Alankomaat (vierasateljee, Stichting B.a.d, Rotterdam) 2001 Espanja (vierasateljee, Fundación Valparaíso, Mojácar) 1999 Portugali (vierasateljee, Palácio dos Coruchéus, Lissabon) 1999 Ruotsi (suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston oleskelustipendi, Tukholma) 1996 Grönlanti (vierasateljee, Pohjoismainen nykytaiteen instituutti NIFCA, Qaqortoq) 1994 Tanska (vierasateljee, Kulturfabrikken, Kööpenhamina) 1992 Argentiina, Chile, Bolivia, Peru 1991 Intia (kulttuurivaihto, CIMO) 1987 Yhdysvallat 1986 Portugali (työharjoittelu, IAESTE) 1985 Puola (yhteistyöprojekti, Taideteollinen korkeakoulu - Krakovan taideakatemia)




Portugali

Lissabonin kaupungin ateljeerakennuksesta sain vuokrattua yhden työhuoneen elokuuksi 1999.
Asunnon onnistuin järjestämään Suomen suurlähetystön avustuksella.
Kuukausi kului neuloen. Ensin opettelin tekniikan, sitten toteutin viisi tekstiiliteosta, joihin liittyy hellyttävä tarina.
Alla kuva kolmesta työstä ja se pitkä tarina.
(Tein myös yhden ristipistotyön työhuoneen sopimuksen mukaiseksi vuokraksi.)





Keromus rouva Möbiuksen vastoinkäymisistä raskauden aikaisissa iltapuhteissa

Olipa kerran, tarkemmin sanottuna syksyllä vuonna 1790, rouva Möbius. Pian tälle rouva Möbiukselle syntyisi poikalapsi. Raskausaikanaan rouva Möbius teki käsitöitä, kuten niin monet odottavat äidit. Päivät kuluivat kyllä muissa askareissa, mutta illallisen jälkeen, kun kynttilät sytytettiin, oli hyvää aikaa uppoutua ajattelemaan tulevan lapsen syntymää käsissään puikot ja pehmyttä, paksua lankaa. Hänen suunnitelmanaan oli saada neulottua lämmin potkupuku ennen pojan syntymää, sillä hän uskoi synnyttävänsä juuri pojan. Hän halusi, että asussa olisi mahdollisimman vähän saumoja, koska vauvan pyöriessä, maatessa ja potkiskellessa saumat voisivat painaa. Siksi hän käytti pyöröpuikkoja, neulepuikkoja, jotka on yhdistetty toisiinsa takapäästä paksulla siimalla. Niillä hän pystyisi neulomaan putkea. Putkesta tulisi potkupuku liittämällä siihen hihat ja lahkeet, jotka hän neuloisi erikseen.

Ehkä alkavien vaikeuksien syy oli tässä vauvan mukavuuden tavoittelussa. Jo ensimmäistä potkupukua aloittaessaan hänestä tuntui, että jotain on menossa pieleen. Sikiö potki kyllä massussa rauhallisesti, mutta oliko vika hänen neulonnassaan. Pitäisikö hänen kirjoittaa anopilleen. Tuo vanha ylväs rouvahan tuntui tietävän kaikki asiat häntä paremmin. Ei, sitä hän ei tekisi ennen lapsen syntymää. Tulkoon sitten vieraisille ja sanokoon vaikka: "Väärin synnytetty, kun minä synnytin...", mutta hän kuulisi vain poikansa äänen, olipa se sitten vetoavaa nälkäitkua tai pelkästään suloinen hiljainen hengitys.

Neulottuaan kolme iltaa hän ajatteli: "Nyt tiedän, lanka on aivan liian tummaa, ei olisi pitänyt ostaa lankaa päivänvalossa, nyt kynttilänloisteessa sen tummuus erottuu paremmin. Hankin huomenna jotain vaaleampaa."

Seuraavana päivänä hankittu uusi vyyhti vaaleanvihreää lankaa muuttui sitten illalla ensin keräksi ja sitten rupesi silmukoitumaan rouva Möbiuksen hennoissa käsissä helmikuvioiseksi neuleeksi. Mutta kun hän oli neulonut kolme iltaa ja kolme yötä oli nukuttu, hän alkoi epäröidä: "Helmikuvio on kyllä kaunis, mutta ehkä se on vähän tyttövauvamainen". Ei kun vaan taas lankaostoksille. Kehrääjän puodista hän saapui ilosta hehkuen kainalossaan tällä kertaa vaaleansininen vyyhti pehmyttä, lämmintä villalankaa. "Nyt ei ainakaan tule tyttömäistä, poikavauvalle sopii vaaleansininen ja kuvioiksi neulon ruutuja." hän päätti.

Niin hän taas kutoi. Mutta kun hän oli taas kutonut kolme iltaa ja nukkunut kolme yötä, muisti hän keskeneräistä tekelettä katsellessaan: "Potkupuvussa ei pitänyt olla saumoja. Nuo ruutukuviot saattavat kyllä tuntua vauvan herkällä iholla melkein saumoilta. Ehdin kyllä vielä aloittaa alusta."

Niin hän meni taas uudelleen kehrääjän puotiin. Kehrääjällä ei ollut enää vaaleansinistä eikä vaaleanvihreää lankaa. Oli vain tummia lankoja, joita hän ei halunnut, sekä vaaleankeltaista ja värjäämätöntä lankaa. Siispä hän osti värjäämätöntä lankaa. Hän sai siitä hiukan alennustakin, koska värjäri ei ollut sitä värjännyt. Säästyi siis värjärin työn hinta ja väriaineen hinta. Villat tähän lankaan oli keritty aivan valkoisesta lampaasta, joten siitä saisi hohtavan valkean potkupuvun. Valkoinen sopisi hyvin vauvalle, olipa se nyt sitten poika tai tyttö, vaikka poikaahan hän niin kovasti toivoi. "Nyt en tee kuvioita ja voin värjäyttää valmiin potkupuvun sitten vaikka vauvan silmien väriseksi, jos siltä tuntuu."

Taas hän kutoi kolme iltaa ja nukkui kolme yötä. Neljäntenä iltana hän katsoi tekelettään ja huomasi neuloneensa puoli kierrosta kierteelle. Mikään ei auttanut, kierteelle neulottu pyöröneule on ja pysyy kierteellä. Tietenkin hän voisi purkaa epäonnistuneen neuleen, keriä kiemuraisen langan kerälle ja neuloa uudestaan, mutta kokonaan uuden aloittaminen tuntui hänestä helpommalta. Samana iltana hän vielä tarkasteli aikaisempia yritelmiään ja huomasi niiden kaikkien olevan samalla tavalla kierteellä. Hän ei voinut kuin nauraa hiljaa epäonnistumisilleen. Hän päätti säästää ne kaikki. Jo ensimmäistä yritelmäänsä neuloessa hänestä oli tuntunut, ettei kaikki ollut kohdallaan. Nyt hänelle selvisi syy tuohon tunteeseen. Lopun illan hän oli hassuista epäonnistumisista hyväntuulien ja puuhasteli muuta. Mutta seuraavana päivänä hän menisi ostamaan sen viimeisen vauvalle sopivan lankavyyhdin, joka oli kehrääjän myymälässä jäljellä. "Käyneekö minulle vaaleankeltaisella langalla samoin kuin kävi muunvärisillä langoilla? Minun täytyy yrittää keskittyä tavanomaista enemmän. Luulenpa, että aiemmin ajatukseni harhailivat tulevaan lapseeni." Hän mietiskeli.

Niinpä taas, kun myöhäissyksyinen ilta hämärtyi entistäkin aiemmin, otti rouva Möbius vaaleankeltaisen villalankavyyhdin ja ryhtyi neulomaan. Lapsen syntymään ei olisi enää montaa päivää, ehkä vain viikko, siksi hän jätti langan kerimättä kerälle. "Säästän kerimiseen menevän ajan. Kyllä lanka purkautuu aivan hyvin vyyhdeltäkin kun asetan sen huolellisesti tuohon tuolin karmille", hän ajatteli. Olisikohan hänen pitänyt ajatella enemmän neulomistaan kuin hoppua, joka hänellä oli. Seuraavana iltana hän oli ajatuksissaan ja aloitti neulomisen uudelleen, nyt langan toisesta päästä, vyyhdeltähän langan toisenkin pään löytää helposti. Olihan hän jo niin tottunut aloituksiin, ettei ihmetellyt, vaikka oli edellisenäkin päivänä aloittanut alusta. Ja seuraavana iltana hän jatkoi ensimmäistä vaaleankeltaista potkupuvun aloitusta ja sitä seuraavana sitä langan toisesta päästä aloittamaansa.

Kuudentena iltana hän oli neulonut langan molemmista päistä kolme iltaa ja lanka loppui vyyhdeltä. Langan toisessa päässä Rouva Möbius näki tietenkin sen toisen vaaleankeltaisen potkupuvun alun, jota hän oli joka toinen ilta neulonut. Ja molemmat hän oli neulonut samalla tavalla kuin aiemmillakin kerroilla puoli kierrosta kierteelle. Hän nauroi hämmästyneenä ja sanoi: "No nythän minä epäonnistuin oikein kaksinkertaisesti. Eipä näillä minun yritelmilläni ole mitään muuta käyttöä kuin hyvän tuulen aikaan saaminen. Poikani varmaan vartuttuaan nauraa monesti makoisat naurut, kun muistaa äitimuorin kertomuksen raskaudenaikaisista vastoinkäymisistä. Ja tämän tarinan hän tulee muistamaan aina, kun hänellä itsellään on jotain vastoinkäymisiä." Ja jo seuraavana aamuna hän synnytti potran pojan.

August Fernandiksi (1790 - 1868) kastettu pikkuvauva keksi aikuiseksi vartuttuaan topologiaan suuren vaikutuksen tehneen Möbiuksen liuskan. Se saadaan aikaan liimaamalla puoli kierrosta lierteellä olevan paperiliuskan päät yhteen. Muodostuvassa lenkissä on vain yksi puoli ja yksi reuna.


lisäys 2010

Työtilasta löytyi hylättyjä maalauksia.
Postilaatikko oli täynnä maalausten signeeraajalle osoitettuja sähkölaskuja.
Yksi maalaus ja suurin osa laskuista päätyi teosmateriaaleiksini, kun muuhun ei ollut varaa.
Maksamattomat laskut muodostavat uuden, köyhän teoksen vanhan päälle.
Ristipistokirjoitin "obra pobre cobre" eli "köyhä teos peittää"



Cobranças sobre, dobram a obra ("Päällä olevat laskut tuplaavat teoksen") (1999)