Papericocktail

Tässä taidekilpailussa tarkoituksena oli ideoida ja toteuttaa keräyspaperia materiaalina käyttäen omaleimainen paperitaideteos.
Pääsin jatkoon, ja myös Designmuseon Papericocktail-näyttelyyn, kahdella ehdotuksellani.




PIRSTALEISUUDESTA

Pirstaleisuudesta on kirjoista tekemäni teossarja, joka kertoo kierrätyksestä.
Paperin tärkein ominaisuus on olla alusta, jolle informaatio lisätään.
Teokseni kierrättää paperin lisäksi varsinkin paperiin painettua sisältöä.
Reilun sadan samankokoisen, paperinkeräykseen menevän kirjan sivuista kokosin uusia kirjoja siten, että niiden sivut ovat eri kirjoista, satunnaisjärjestyksessä.
Sisällöt säilyvät, ne vain ovat uusissa yhteyksissä.

Jokainen teossarjan kirja on yksilö, sisällöltään erilainen, mutta kuitenkin luonteeltaan ja idealtaan toisensa kaltainen.
Ne kertovat pirstaloituneesta ajasta, jota elämme. Ne ovat television kanavasukkuloinnin ja nettisurffailun kaltaisia koosteita - satunnaisotoksia satunnaisista lähteistä satunnaisjärjestyksessä.

MATKASANDAALIT

Karttoja tarvitaan vieraissa paikoissa - sandaaleissa on hyvä vaellella.
Vanhentuneet kartat sandaaleina; niiden uusi tehtävä on melkein kuin niiden vanha tehtävä, kulkea mukana tuntemattomissakin paikoissa.
Käyttöarvon hävittyä vanhoilla kartoilla on muistojen jalostama tunnearvo.

Muistumia sandaalien materiaaleista: 1985 opiskeluvuosikurssimme meni kuukaudeksi Puolaan. Teimme siellä Krakovan taideakatemian kanssa yhteistyöprojektin. Saimme vieraanvaraisen kohtelun ja upean kokemuksen. 1990 ostin kahden ystäväni kanssa seuramatkan Mallorcalle päästäksemme halvalla Barcelonaan. Halvaksihan se ei tullut. Olimme nuoria ja huolettomia. Ensin Mallorcalta laivalla Barcelonaan, jossa rahat pian loppuivat, vaikka paluumatkaa Mallorcalle ei vielä ollut. Ihmeeksemme (siis vuonna 1990) kuitenkin saimme yhdellä pankkikortilla nostettua rahaa tililtä yhdestä pankkiautomaatista. Laivoilla oli lakko ja jouduimme ostamaan kalliit lennot Mallorcalle, mutta pääsimme lopulta kotiin. Tukholmassa olin 1999 suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston myöntämällä matkalla. Järjestin itselleni näyttelyn, joka oli vuonna 2001 galleri blås & knådassa. Ostin matkalta myös lujat siniset sandaalit. Viime kesänä niiden solumuovipohjat homehtuivat, kun ne jäivät itseensä vettä imeneinä kesäpaikallemme. Remmit säästyivät ja käytin ne tähän teokseen. Myös vanha kenkälaatikko pääsi uuteen tehtävään.